Hyvä kotisivuvieraani! Olet nyt saapunut Kirjailijanhuoneeseen. Tällä sivulla kerron ajatuksistani hyvinkin tässä hetkessä viipyen.
Bloginpitäjää minusta tuskin koskaan tulee, mutta päiväkirjaa olen kirjoittanut aivan koko elämäni. Ensimmäinen päiväkirjani oli kauniin punainen, täynnä ruutuja ja ympärillään aivan ihastuttava vyöte, jonka saattoi sulkea kauniin soljen myötä. Jokaikinen ilta avasin tuon oman kirjani, sen sivuille kerroin päivän tapahtumat, koulukaverien tapaamiset, naapurin koirien hyvinvoinnin - ja tietysti omat koulutytön tunteet. Elämäni vuosikymmenten aikana olen aina kirjoittanut myös päiväkirjaa. Tunteita, tapahtumia, elämän käännekohtia, arkea ja juhlaa. En useinkaan lue niitä, mutta joskus palaan niiden luokse. Miten elävänä kaikki menneet tapahtumat tulevatkaan tekstien myötä esiin!
Kirjailijanhuone on aivan todellinen huone. Kristallivalaisin hetkittäin himmein valoin, hetkittäin kirkkaimmillaan, valaisee huoneeni. Ja aina, kun kirjoitan uutta kirjaa, runoja, dekkaria, novelleja tai rakkausromaania, minulla on kuulokkeet, joista kuuntelen lempimusiikkiani. Tietokoneen
CD-asema riittää minulle musiikintoistoon. Niin, tietokone, musiikki ja ruusukupillinen kahvia tuoreen kotipullan kanssa, siinä on arkinen työtunnelmani kuvattuna hyvin konkreettisesti. Pidän kirjoittamisesta vuosi vuodelta aina vain enemmän. Niin kuin ystäväni ja perheeni ovat sanoneet: hymyilen kirjoittaessani. Se taitaa olla totta. En edes väsy, kun kirjoitan.
Tällä hetkellä kirjoitan vielä jouluksi valmistuvia kirjojani: Aikuisten naisten viihdekirjaston Anette-sarjan uutta osaa, tyttökirjojen Saana jouluvaelluksella -hevoskirjasarjaa noin kymmenvuotiaille ja miehille ja naisille luettavaksi romaaneja Painovirhe ja toista, jonka nimi on Nainen, joka lakkasi puhumasta. Painovirhe on romaani, joka sijoittuu liike-elämään ja Nainen, joka lakkasi puhumasta on sairaalaympäristöön sijoittuva rakkausromaani.
Tänään olen kirjoittanut aamulla hyvin varhain kaksi tuntia. Sitten olen tehnyt muita Kirjatalon töitä. Odotan malttamattomana iltaa, jolloin keskityn Naiseen, joka lakkasi puhumasta.
Kiitos, kun olit hetken kanssani tänään,
marraskuun 3. päivänä vuonna 2008.
* * *